Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Epätoivosta voittaja fiilikseen

Lisätty 14.09.2018

En jaksa katsoa posteja, milloin ensimmäisen kerran aloitettiin lähetellä viestejä, koskien nyt pidettyä enduron sm-osakilpailua. Mutta varmaan siitä on noin puoli toista vuotta. Eli silloin elettiin aikaa, kun juuri olin (tai olimme) henkisesti toipunut Puuppolan kansallisesta kisasta ja näemmä olin ainakin itse unohtanut osittain päätöksen, että nyt riittää nämä kisajutut joksikin aikaa ja on aika tehdä muuta.

Mutta nyt hän tiedetään, että toisin kävi. Ilmeisesti pieni pyyntö liiton puolelta, että järjestäkää sm-osakilpailu sai unohtamaan ne ikävät asiat ja valvotut illat ja soittopyynnöt ja viestit talkoolaisille. Tietysti asiasta myös keskusteltiin aika monen ihmisen kanssa, niin kerhon hallituksessa, kuin maanomistajien kesken jne. Ja lopulta paikka ja päivämäärä löytyi ja jopa reittisuunnitelmakin tuli melkein samalla hetkellä.

Anomus meni liittoon syyskuussa 2017 ja pienen hetken jälkeen tuli myös ilmoitus, että voimme järjestää sm-osakilpailun. Tämä sm-kilpailuhan ei ole mikään itsestään selvyys todellakaan. Ja meilläkin oli se kuva asioista, että ensin tulee olla kansallisia kilpailuja kerholla järjestettynä ja sitten vet-cup tai U20 sm kilpailu. Ja kaiken lisäksi olimme mustalammas muiden joukossa, koska mehän olimme järjestäneet kisamme ns. ”omalla” ohjelmalla. Eli emme olleet kalkku ry:n jäsenkerho ja täten emme voineet käyttää heidän ajanottokalustoaan. Mutta kisa saatiin, niin hallituksessa päätimme yhdessä sen jälkeen, että liitytään nyt kalkku ry:n jäsenkerhoksi. Näin olen saisimme koko kaluston käyttöön ja se sitten toimii tai ei toimi. Niin ja käytiin sitä kerran oikein ajanottokoulutuksessakin Leinon Jannen kanssa. Se meni tosi hyvin, jos ei sitä lasketa, että oltiin kirjaimellisesti ihan kuutamolla. Onneksi paikalla oli myös herra nimeltä Tykkälä, joka taas lupautui auttamaan meitä kisapäivänä.

No siinä meni talvi ja pidettiin muutama kokous ja tehtiin enemmänkin kirjallisia töitä ja koottiin kasaan (lue pakotettiin henkilöitä) eri tehtäviin kilpailuorganisaatiossa. Ja sitten kun alkaa kesä, niin hiljalleen tehdään hommia ja sovitaan henkilöt, jotka vastaavat tietystä osasta reittiä ja sen kunnostamisesta. Helvetin hyvä idea, mutta kumpaakaan ei tapahtunut tai tehty. Miksi? Sitä en muista enää. No kaikkihan tässä kohtaa tietävät, että kesä oli KUUMA vihdoinkin. Hyvä niin, mutta kuka nyt tulee talkoisiin jos mittari näyttää +30 astetta ja huonolla tuurilla saadaan vaikka metsäpalo aikaiseksi. Odotetaan että kelit vähän lauhtuu. Ja niin tehtiin. Sitten tuli kiire alkaa tekemään reittejä jne.

No sitten alettiin painamaan hommia. Ja jostain syystä maanomistajat tekivät ihan käsittämättömän paljon töitä ja innolla. En tiedä kiittikö kukaan heitä edes välillä, mutta kyllä siitä työmäärästä ainakin puhuttiin. Kiitos paljon nyt, jos joku lukee heistä tätä. Ja sitten oli yksi tai oli useampikin ei maanomistaja. Ja Erkki Haka reittipäällikkö oli yksi heistä, joka tulee nostaa esiin. Sillä Erkki aloitti juuri kesälomat ja hän myös vietti kyseiset lomat kulkien noita Petäjäveden polkuja. Yksin ei tarvinnut Erkin olla, sillä ainakin minusta tuntui, että Suomen kaikki hirvikärpäset olivat Petäjävedellä myös. Aivan ihana hyönteinen. Mutta näin alkoi reitti valmistumaan kuitenkin loppujen lopuksi.

Viikko aikaa.. Viimeinen ja tässä kohtaa oli enää vajaa viikko aikaa kisoihin. Viestejä tuli whattsappin kautta joka päivä ja paljon. Myös ajanottoporukalle tehtiin oma ryhmä. Oltiin myös siinä tilanteessa, että meillä ei ole vieläkään kasassa tarvittavaan määrää porukkaa, jotta ajanotto voidaan kisoissa järjestää. On pienen ”kriisipalaverin” paikka. Päätetään nopeasti, että katsastuksesta ja reittipyöristä siirretään porukkaa ajanottoon, niin maastokokeille, kuin at-asemille. Keneltäkään ei kysytty tämän enempää lupaa, vaan yksinkertaisesti jotain piti tehdä ja heti. Samaan aikaan saamme vihdoin kalkun ajanottokärryn. Joten viimeisille päiville jää tutustuminen laitteisiin ja sitten pitää järjestää koulutuskin ryhmälle. Onneksi Leinon Jannella oli suuri talli mihin laitteen saatiin purkkaa ja näin ollen niihin voitaisiin edes iltaisin tutustua. Samalla tuli huomattua, että vaikka oli ohjeet miten niitä laitteita tulisi käyttää, niin todellinen ”live” tilanne onkin sitten ihan toista. Mutta sillä aikaa kun me tutkimme ja testailimme ajanottolaitteita, niin Soanjärvi ja Haka merkkasivat reittiä lähes aamusta iltaan. Osa merkkauksesta oli kyllä tehty jo edellisviikolla, mutta ei kaikkea. Ja kun kyseessä on sm-osakilpailu, niin odotimme myös, että keskiviikon jälkeen viimeistään alkaa porukkaa tulla kävelemään pätkiä läpi. Joten hommat tulee olla aika valmiina senkin takia. Merkkauksen osalta teimme jo aikaisemmin päätöksen, että samat henkilöt merkkaavat kaikki maastokokeet. Sen takia, että ne on sitten merkattu juuri samalla tavalla kaikki.

Ready to race vai miten se meni. Lauantai tuli ja nyt kaikki oli valmiina. Alkoi myös tuntua, että jotkut tai ainakin minä olin ihan täynnä koko kisahommaa. Tämä kun saadaan tehtyä, niin sitten riittää ja seuraavaksi on jonkun toisen vuoro tehdä juuri tämä. En varmaan seiso yksin näiden sanojen takana. Tai jos seison niin oho, olisipa hieno olla väärässä. Mutta kun kisapäivä koittaa ja koko talkooporukka ja kilpailijat saapuvat huoltojoukkoineen pelipaikalle, niin jotain siinä hetkessä tapahtuu. Vaikka on kiire, niin jotenkin se omalla ihmeellisellä tavalla aika pirun hienoa. Se tekeminen jossain määrin palkitaan ja v…tuksen määrä unohtuu hetkeen.  Meitä talkoolaisia oli aika monissa eritehtävissä ja suurinta osaa en nähnyt ollenkaan. Ja koska päivä on aika pitkä, niin moni joutuu myös lähtemään melko pian, kun työt on tehty. Ja varmasti joku tuumii, että tästä ei saa edes kiitosta. Mutta kyllä saa. KIITOS KAIKILLE. Ainakin itse ajattelen, että meidän kaikkien tehtävät kisassa on yhtä tärkeitä. Meidän panos ennen kisaa on erisuuruinen, mutta niin se vain on ja me olemme kukin eri tilanteessa elämässämme ja aika saattaa olla kortilla yhdellä kuin toisellakin.

 

Mutta voin todeta ihan lopuksi, että kaikki meni muuten nappiin. Jotain juttuja olen lukenutkin ja niiden mittareiden perusteella onnistuttiin. Mutta ne ovat vain bonusta kaikelle eli ihan yes. Mutta se mitä me nähtiin ja koettiin 8.9.2018 Petäjävedellä, niin se oli muuten nykynuorisen kielellä 10/10.

 

Terveisin

Kimmo Jukarainen