Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Pekka Ritakallion Päitsitarinat

Lisätty 29.03.2017

Ensiksi omasta ajohistoriasta sen verran, että 80-luvun lopussa tuli ajettua muutama vuosi crossia harrastuksena, muutamiin sarjacrosseihin osallistuin Vantaan Ruskeasannalla.

Endurosta tuli kokemusta vasta v. 1993, jolloin aika kylmiltään ajoin Päitsin C-luokassa, alla oli  vm. –89  250 ktm 2t pyörä. Tämän jälkeen harrastamiseen tuli “pikku tauko” kunnes 2013 keväällä sain vaimolta syntymäpäivälahjaksi 250 ktm 2t, jonka tosin uskalsin mennä vaihtamaan vaivihkaan hieman uudempaan 250 ktm 4t, jolla ajelin sarjaenduroita Keski-Suomessa ja osallistuin Päitsiin kuntoluokassa 2015.  

Mopo vaihtui taas vähän tuoreempaan 250 ktm 2t, jolla ajelin 2015-2016, jonka jälkeen tuli hankittua ktm 300 2t, jolla tänä vuonna osallistuin Päitsin V 50 luokkaan. Ajatus tämä vuoden osallistumisesta tuli siitä, että vaimo pakotti lähtemään, kun kuulemma “ei sitä pyörää turhan takia hankittu”. Saattoi tuossa kalvaa vielä pieni katkeruus vaihdetusta syntymäpäivä- lahjastakin, tuli useamman kerran kerrottua miksi “se pyörä” piti mennä vaihtamaan toiseen....  

Valmistelut alkoivatkin jo hyvissä ajoin. Tuli hankittua Satapiikistä solut sekä  Irc eturengas ja mitas taakse. Kahta viikkoa ennen kisaa tuli sopivasti kova flunssa, joka alkoi helpottaa vasta ekan ajopäivän jälkeen. Yhteishuolto tuli ostettua ja värvättyä kaverit vielä oman pakun kanssa vaatehuoltoon mukaan. Pelkällä yhteishuollolla ei oikein pärjää, jos ei halua raahata haalareita repussa selässä. Löysin myös alan liikkeestä vedenpitävät sukat, jotka osoittautuivat niin hyviksi harjotellessa että kävin ostamassa vielä toiset. Ne pitivät jalat tosiaan pysyi kuivana, vaikka vettä oli paikoitellen ihan riittävästi. Vaatetuksena riitti takki ja housut / päivä. Alla oli  urheilukerrasto, jonka päällä oli aina tavallinen t-paita. Se oli hyvä vaihtaa kuivaan, aina kun vaan kerkes. Pyörä pelas hienosti koko ajan ja renkaatkin kesti koko reissun yllättävän hyvin, vaikka lunta ei paljon reitillä ollut. Omat voimat tuntui hupenevan jo 2. pätkällä, johtuen flunssasta tai sitten kunto ei muuten ole terästä. Jostai niitä voimia vaan tuli että jaksoi ajaa koko lauantain. Kaverit kysyi varovasti sunnuntaina, miltä olo tuntuu ja tunnustivat että uskalsivat kysyä vasta nyt, kun näytin jo paremmalta. Lauantaina olin siis kaiketi aika kurjassa kunnossa, harmi ettei kisat alkaneet päivää myöhemmin. Reitistä sen verran, että kivikossakin pitäisi harjoitella itse enemmän, kun tuntui aika tökkimiseltä meneminen. Toisena päivänä ajo tuntui jo paremmalta ja se näkyi myös tulostaulukossa, lauantain päätteeksi sijoitus oli 16. ja sunnuntaina maalissa 11. V 50 luokassa. Yhteenvetona voisin sanoa, että ei tarvitse olla hampaat irvessä oleva kilpakuski, vaan tavallinen harrastelijakin pääsee reitin läpi aikataulussa, kun vaan valmistautuu hyvin.

T. Pekka