Kevään eka enduro kisareissu, Orimattilan Toukokuunajo
Kisaa edeltävä viikko oli kiireinen ja pyörän laittaminen kisakuntoon jäi perinteisesti perjantaille. Ajamassa en käynyt koko viikolla ja viimeinen ajotuntuma olikin Mikkelin CC:n kurakosta. Harrin kanssa oli sovittu yhteiskyydistä ja mukaan tuli vielä menomatkalle Kimmo, jonka pyörä oli mennyt jo edellisenä päivänä kisapaikalle. Olimme Harrin kanssa samassa sarjassa ja minulla oli tarkoitus puhua Harri ”kuralle” menomatkalla, mutta hän vetikin minut! Oli kuulemma käynyt viikolla treenaamassa A-luokan kuskin kanssa, joka oli tullut selkä edellä vastaan reitillä. Pieleen meni siis se ”hermosota”.
Kisapaikalla Matti ja Eki olivat varanneet meille paikan oman autonsa vierestä ja meidän vieressä oli paikka vielä Tuomolle. Näin olimme koko JSENS:n porukka vierekkäin paitsi Jani, joka oli löytänyt varjoisan paikan ison kuljetusrekan takaa. Ilmoittautumiseen oli pitkät jonot ja siinä olikin hyvä jutella kavereiden kanssa päivän reitistä. Pätkien luonne alkoi paljastua. MK 1 oli nopea ja lyhyt, pituus 2,5 km. MK 2 oli perinteisempää ”suomienskaa” ja noin 3,5 km pitkä. MK 3 oli vanha sahan laani joka oli metsittynyt ja reitti kierteli pienellä alueella, pituus 2,8 km. MK 4 oli sitten crossirata, täydennettynä minicrossiradalla ! Pituutta oli 3,8 km. Kierroksen pätkien yhteispituus oli siis 12,8 km! Onneksi se ajettiin meidän luokassa kahteen kertaan.
Lämpömittari näytti jo varmaan lähelle +25 C lämpöä kun ajelin ekalle MK:lle. Onneksi olin varannut juomarepun mukaan, mistä oli hyvä täydentää nestevajausta päivän aikaan. Eka pätkällä oli pientä kärrypolkua ja kallioiseen maastoon tehtyä enduroreittiä, vähän 20 kV:n sähkölinjan alla ajelua ja maali sijaitsi maalaistalon pihapiirissä. Pätkällä huomasin että reitin merkkaus oli huonoa. Kääntymispaikat tulivat”silmille” ja ajosta tuli tökkivää. Ei mennyt hyvin.
MK2:lta odotin etukäteen eniten. Olihan sitä mainostettu ilmoittautumisjonossa päivän” suomienska-pätkäksi” ja sehän kyllä kelpaa meikäläiselle. Ja sitähän se oli. Ajaessa piti pitää silmät auki ja katse pois etulokarista. Reitti meni 110 kV:n linjan alla ja oli aika ajamatonta reittiä. Mutta tykkäsin ajaa sitä. Välillä piti kiertää pahimmat upotuskohdat, ehkä kiertelin jopa liikaakin. Ihan ok pätkä. Ja se olikin sitten kisan ainut ”kunnon” pätkä, sillä toisella kierroksella se ajettiin siirtymänä kun muutama kuski oli reitin kuntoa protestoinut kovasti seuraavassa huollossa. Tästä johtuen kilpailun johto päätti ajattaa MK:n seuraavalla kierroksella siirtymänä. Minusta reitti oli aivan ajettava myös toisella kertaa. Tämän jälkeen ajoimme muutaman metsäsiirtymän kautta huoltoon. Siirtymissäkin oli haasteita. Eksyin avokalliomaastossa huonon reitin merkkauksen takia ja en ollut ainut kenelle kävi näin.
MK 3:lla reitti oli aika kulunut ja sieltä löytyi isoja patteja sekä irtokiviä. Niitä kiertäessä ja varoessa, oma ajo oli aika sekaisin. En vaan saanut ajoa kulkemaan.
MK 4 oli sitten meikäläiselle grande katastrof ! Nimittäin crossiradalle tehty pätkä ei ole meikäläisen mukavuusalueella ja sen kyllä näytti kellokin! Tosin, yhden kerran piti pyörä sammuttaa ja kuunnella kuinka muiden pyörät käyvät! Hävisin oman luokan pohja-ajalle 41 sekuntia ja koko B:n nopeimmalle 1 min 3 sekuntia tällä pätkällä. Aika karua kieltä siitä, missä pitäisi käydä ajamassa … Samat sanat sille crossiradan pohja-ajan tekijälle kun hän hävisi minulle MK 2:lla vajaat 6 sekuntia. Sitten taas huoltoon jossa Eki jo odotti bensakannun kanssa.
Huollossa vähän ruokaa ja juomaa suuhun sekä varjoisan paikan etsintää. Helle sen kun vaan lisääntyy ja kuumuus oli jo tosi ahdistavaa. Olin jo lähdössä seuraavalle pätkälle kun huomasin takapyörän laakerin kiinnitysrenkaan olevan auki ja laakeri oli jarrulevyn puolelta tulossa ulos navasta. Huoltoaikaa ei ollut paljoa jäljellä, mutta sain laitettua kiinnitysrenkaan kiinni. Samalla todettiin myös se että, takapyörän laakeri oli tullut tiensä päähän. On se kumma, että se ei kestä yli 160 tuntia. Pitäisikö tehdä reklamaatio Hondan suuntaan?
Seuraavaksi oli vuorossa MK 1 uudelleen, nyt tosin MK 5:na. Muistin jo pätkästä jotain mutta yhden tien risteyksen ajoin pitkäksi, kun siitä oli hävinnyt ohjaava siima johonkin. Samalla pätkällä kaaduin vielä takapiikki käännöksessä, hitaassa vauhdissa. Ei tullut kalusto- eikä miesvaurioita.
MK 6 ajettiin siis siirtymänä joka oli aivan ajettava ja hyvässä kunnossa. Ei ehkä crossimiesten mielestä J
Huollon kautta siirryttiin MK 7:lle joka menikin ajollisesti ihan hyvin. Olisiko ajoon vaikuttanut se, että älysin kiristää etu- ja takavaimentimien sisäänmenoja ennen pätkälle menoa.
Viimeisenä pätkänä oli vielä crossirata uudelleen. Tällä kertaa en sammuttanut pyörää pätkällä ja muutamasta hyppyristä uskalsin jopa hypätä!
Kisa oli takana ja alkoi tulosten jännääminen. Järjestäjä oli joutunut poistamaan tuloksista vielä perutun MK 6:sen lisäksi MK 1:sen ja MK 5:sen ajat. Itse olisin kyllä toivonut peruttavaksi ihan muita pätkiä J. Lopputuloksissa olin omassa B1-luokassa 12. – tästä on hyvä parantaa seuraaviin kisoihin.
t. Sojo #344